Syy: Joku P*rkeleen juttu tuli koneeseen -.- ja jouduin asentamaan uusiksi simssit ja ei ladattujakaan löydy enää... *huoh* Eli  It´s over kuten jo kerran sanoin. Olen todella pahoillani. Toisaalta voisin ladata kaikki takaisin, mutta siinä kestäisi ikuisuus. Jotenka päädyin siihen, että teen uuden tarinan, kun vaan saan ladattua. :) Että ne jotka pitivät tarinasta eivät toivottavasti joudu pettymään.

Kiitos kun luitte (jos luitte)

                       ~~Esittely~~           

Nimi: Rakel Wichocs

Ikä: 20

Perhe: Äiti, isä ja 5 sisarusta

Asuinpaikka: Asuu meren rannalla yksin

Nimi: Caden

Ikä: 27

Perhe: Ei tietoa

Asuinpaikka: Maja saarella

Nimi: Leonardo

Ikä: 29

Perhe: Äiti, jota hän ei ole nähnyt vuosiin

Asuinpaikka: Pieni, vanha talo

Lyhyen talsimisen jälkeen Rakel saapui kerrostalon pihaan.

"Kerta tässä on kerrostalo jo ei voi myöskään kylä olla kaukana"

(Noniin elikkäs on saatu 4 osa alkuunsa

ja kursivoitu teksti on sitten ajattelua. Hyviä luku hetkiä!)

Samaan aikaan Leonardo herää samasta paikasta, kuin Rakel.

"Ai, saatana kun sattuu selkään" 

Hän näki miehen istumassa penkillä ja kysyi:

"Oletko nähnyt punatukkaista tyttöä täällä?"

Mies katsoi hölmistyneenä hetken Leonardoa ja sanoi sitten:

"Täällä oli illalla tyttö ja kuulin, että hän on menossa kylälle"

Leonardo kysyy:

"Missä se on!?"

Mies vastaa:

"Tuossa kulman takana ihan..."

Leonardo lähtee kiittämättä etsimään "punatukkaista tyttöä"

Leonardo juoksee, jos sattuisi tavoittamaan Rakelin ja niinhän siinä kävi.

"Rakel, pysähdy!" Leonardo huutaa.

"hmh..."

(Anteeksi timantti) 

Sitten Rakel vasta älyää:

"Voi ei, eikai se vain ole...?"

Rakel kääntyy katsomaan ja irvistää.

"Ei se on hän.. öö .. öö"

"Mitä vittua teet täällä?" Rakel kysyy.

"Päätin etsiä yhden karkulaisen,

mutta älä huoli et pääse enää karkuun" Leonardo vastaa naureskellen.

"Enemmänkin seurasit minua" Rakel murahtaa.

"Ehkä niinkin" kuuluu vastaus.

"Mutta minua et enää ota kiinni" Rakel sanoo ja juoksee rakennukseen sen varassa,

että saisi karkotettua Leonardon.

"Äh taas se karkaa" Leonardo ajattelee.

Rakel menee rappusia, kun taas...

... Leonardo hissillä.

Siitä alkoikin takaa ajo.

Rakel nousi reippaasti jo seuraavia portaita.

"En anna sen sian saada minua enää kiinni"

Pian Rakel huomasi,

että Leonardo jo kipuaa rappusia myös hän lisäsi vauhtia

Rakel äkkiä meni hissiin, kun älysi,

että ylös ei mennyt enää rappusia,

vaan pelkkä hissi

Leonardo manaili, kun hissin ovet kerkesivät menä kiinni,

sillä hän melkein jo saavutti Rakelin.

Rakel nousee viimeiset rappuset ha lukee samalla kyltin:

"Ai, ei saa mennä? Nyt saa, koska on hätätapaus"

Rakel juoksee ja huomaa yhtäkkiä, että on katolla.

"Huh, aika korkea pudotus"

Rakel ei kerennyt katsoa taakseen,

kun Leonardo tarttuu häneen.

"Hah, sainpas kiinni" Leonardo tokaisee.

"Jaa, no vähän huono, kun ei voi hypätä!" Rakel sanoo.

"Olet niin kaunis, että voisin, vaikka suudella...." Leonardo mumisee.

"Eheheh, älä viitsi vitsailla" Rakel sanoo.

"En vitsaile" Laonardo vastaa ja lähestyy Rakelin huulia.

"EI!" Rakel huutaa ja työntää Leonardon pois.

"Mikä tuota hullua vaivaa?" Rakel ajattelee ja juoksee kauemmas.

Rakel tietenkin liukastuu ja tippuu,

kun hätäili niin hirveästi.

Leonardo vain katsoo, kun Rakel liukastuu ja tippuu.

Aa miten tässä näin kävi..?

APUA A!

Äh ei kukaan voi auttaa minua... kuolen....

Rakel oli tajuton, mutta kuuli silti Leonardon sanovan:

Hah minun piti tappaa hänet, mutta hän tappoikin itse itsensä...

Oli ihan tyhjää... aivan tyhjää... Rakel kuuli ääniä:

"Hän taitaa olla kuollut"

"Harmin paikka hän oli vielä nuori"

"Menen kuitenkin kohta vielä katsomaan häntä"

"Anna hänen olla vielä muutama tunti"

"Okei"

" Ihan siltä varalta, jos hän toipuu"

Tuli pimeä ja Rakel oli ollut koomassa jo noin 1½ tuntia.

Samassa hän säpsähti hereille,

kuin taikaiskusta.

Hän nousi ja huomasi olevansa sairaalassa.

Hän meni peilin eteen ja katsoi itseään,

kun hän avasi suunsa hänen suustaan tuli verta

ja naaman haavat aukesivat ja niistä tuli verta.

Rakel meni peilin eteen.

"Kamala hirveät naarmut..."

Rakel päätti vaihtaa hiustyyliään,

koska vanha oli jo takkuinen ja söherössä.

"OI, mahtavaa et kuollutkaan,

mutta sen tippumisen jälkeen kuka tahansa olisi kuollut!"

"Hä?.. kaunis ääni jollain" Rakel sanoo.

"Oikeasti olen hämilläni, ettet kuollut"

Rakel kääntyy nopeasti ja ihmettelee, kuka nainen on.

"Ainiin olen Melba, tämän sairaalan yksi hoitaja" Melba sanoo.

"Okei, minä olen Rakel" Rakel sanoo.

"Vähän kaunis nainen!"

"Voisit käydä suihkussa, jos jaksat,

koska sinulla on haavoja voisit puhdistaa ne

ja alhaalla on ruokaa,

minä menen alas tulen kohta katsomaan miten voit, älä siis säikähdä.

Rakel meni suihkuun ja kuuli,

että ovi narahti, mutta ei nähnyt kuka siellä oli.

"Tulipa se Melba nopeasti,

luulin, että hän olisi odottanut vähän aikaa"

Rakel tuli suihkusta ulos, mutta ei nähnyt ketään.

"Jaa hän lähtikin jo"

Rakel laittoi alushousut jalkaan ja etsi muita vaatteitaan,

mutta ei löytänyt niitä.

"Missä hitossa..."

Samassa joku tarttui häneen ja vetäisi syliinsä.

"Minä vein vaatteesi"

"Kuka olet?" Rakel kysyi,

kun ei nähnyt sillä henkilö oli painanut

hänen päänsä rintakehäänsä vasten.

"Kyllä sinä tunnet minut ja hyvin"

"Aijaa ei kyllä tunnu siltä" Rakel sanoo.

"Luulin sinun kuolleen, mutta ei"

"Päästä irti, niin ja taidat olla se Leonardo!" Rakel huutaa.

"Niin olen" Leonardo sanoo.

"Mitä haluat minusta?" Rakel kysyy.

"Haluan leikitellä kanssasi ja sen jälkeen tappaa sinut" Leonardo sanoo.

"Enhän minä heti noin kaunista halua tappaa,

 kerta se selvisi elossakin" Leonardo jatkaa.

"Ah, senkin pervo!!" Rakel huutaa.

Leonardo laittaa jotain suuhunsa.

"Mitä laitoit suuhusi?" Rakel kysyy.

Leonardo ei vastaa vaan suutelee Rakelia

ja työntää kielensä Rakelin suuhun

ja laittaa sen jonkun Rakelin suuhun.

Rakel ei voi muuta, kuin niellä sen.

Leonardo ottaa huulensa irti rakelin suusta ja hymyilee.

"Mi-mikä se oli?" Rakel kysyy.

"Se ei ollut mikään tappava" Leonardo sanoo.

"MUTTA MIKÄ SE OLI?" Rakel kysyy uudestaan.

"Kerron, jos tulet mukaani...

täällä ei nimittäin voi olla rauhassa" Leonardo sanoo.

Rakel ei voi muutakaan, kuin lähteä mukaan ja toivoa.

JATKUU...

Rakel makasi kylmällä ja verisellä lattialla.

Muista asioista hän oli selvinnyt, mutta miten hänen nyt käy?

Hän heräsi, hieroi kasvojaan ja hänen ajantajunsa oli ihan sekaisin.

Ovelta kuului askelia:

"Ai, oletkin jo hereillä," Leonardo yllättyy.

 "Hmph," Rakel ei välittänyt Leonardosta.

 "Ihme, että heräsit sen kuhmun jälkeen," Leonardo sanoo.

 "Mitä?!" kuuluu Rakelin suusta.

 "Niin apulaiseni kolautti sinua päähän kivellä," Leonardo naureskelee ja menee lähemmäs Rakelia.

"Älä koske! Olet ällöttävä!" Rakel huutaa.

 "Hmm, minusta sinä olet kyllä aika söpö..., varsinkin suuttuessasi," Leonardo sanoo.

"Piä se tyhmä turpas kii!" Rakel sanoo hermostuneena ja juoksee suoraan kohti...

 ... ovea.

"Hei, hei toivottavasti ei enää tavata," Rakel sanoo.

 "Karkuun juokseminen on turhaa," Leonardo yrittää sanoa.

"Tuo on aivan turhaa, koska minulla on... Suunnitelma," Leonardo sanoo itselleen.

 Leonardolla on suunnitema, mikähän se on?

 Hän on kuitenkin varma yhdestä asiasta, Rakel tulee olemaan hänen tiellään...

Rakel juoksi metsään. Pimeään metsään.

Hän ei tiennyt missä oli ja mihin pitäisi mennä.

 Metsä oli aivan karu, eikä se ollut yhtään tuttu paikka, Rakel oli hukassa.

Noin 20 min. päästä Rakel löysi lähteen.

"Lähde?! Tällaisessa paikassakin... No en kai menetä mitään,

 jos menen kuolen varmaan muutenkin tänne... Kukapa minut pelastaisi?

Rakel jätti vaatteensa ja meni lähteeseen rentoutumaan.

"AAAAAAAAAAARGH," Rakelin ääni kaikui.

Rakeliin osui salama, hän oli varma, että kuolisi, kipukin oli niin kova.

Samassa Rakel upposi pohjaan.

Pian hänestä ei näkynyt jälkeäkään, ja taas Rakel joutuu kokemaan jotain kamalaa.

Rakel makasi taas jossain uudessa paikassa, vai onko se uusi?

Nukkuuko Rakel vai onko hän kuollut?

Nämä kysymykset pyörivät nyt varmaan päässänne...

ei, eihän tarinan päähenkilö voi kuolla noin vain, vai voiko?

Rakelin pää kuitenkin nousee.

"Mitä, missä, hä? Huooh," Rakel haukottelee.

 "Missähän olen... me - meri, olenko taas saarella?

ei, en voi ei tämä rakennus tässä ole ollut," Rakel toteaa ettei ole nähnyt paikkaa.

Rakel päättää mennä rakennukseen sisään,

 jos hän sieltä saisi apua ja vaatteita ennen kaikkea.

Rakel astuu sisään ja yrittää saada huomion henkilöihin:

 "Öö..., Anteeksi voisitteko auttaa?"'

"Hmph! Mitä sinä täällä teet?! Eikös ulkona kyltissä lue,

että tämä paikka on vain miehille!" Mies sanoo töykeästi.

 "Minusta siellä ei ollut mitään kylttiä..." Rakel sanoo.

 "Ai, unohdinkin että kaverini heitti sen kyltin humalassa järveen," Mies muistaa.

 "Öö," Rakel mutisee

. "Kyllä sinun tosin pitäisi tietää, että täällä ei saa olla naisia, muttaa,

 kun et tiedä saat tämän kerran olla täällä," Mies heltyy.

 "KIITOS," Rakel sanoo puristaen miehen kättä.

Rakel siirtyy seuraavan miehen luo:

 "Teillä ei varmaan sattuisi olemaan minulle vaatteita?" Rakel kysyy.

"Olisit kyllä noinkin söpö täytyy myöntää,

mutta tuossa penkillä on joku vaate käy hakemassa," Mies sanoo.

 Rakel menee kummastellen hakemaan vaatteet ja laittaa ne alusvaatteidensa päälle.

Rakel sai vaihdettua vaatteet ja häntä väsytti hirveästi.

 Hän päätti vähän levätä, mutta...

... Pian hän kuitekin nukahti,

eikä huomannut kellon menevän eteenpäin niin, että aamu koitti.

Paikan pitäjä oli siivoamassa:

"Ai, tuokin on vielä täällä, enpäs huomannut," Mies sanoo.

"Herätys!" Mies huutaa, että Rakel heräisi.

 "Uhh, nukahdin," Rakel sanoo.

 "Niin näytit tekevän, kannattaa muuten lähteä pian,

koska tänne saattaa tulla muita, enkä itsekään hyväksy täällä naisia, valitan...

niin ja kannattaa jatkaa matkaa polkua pitkin mikä menee tässä,

kun menet ulos, ja sen avulla löydät kaupunkiin varmasti," Mies sanoo.

"Kiitoksia," Rakel sanoo ja lähtee.

Rakel ei kuitenkaan arvaa, että häntä odottaa yllätys ja,

että tämä paikka on hänen kotimaansa.

Samoihin aikoihin:

 "Vakoilijani ainakin kertoi,

että se tyttö meni tästä, mutta miten?" Leonardo miettii.

"Sen täytyy olla yksinkertaista," Hän sanoo.

 Leonardo päättää mennä lähteeseen.

 "Ja, jos tämä onnistuu,

 minulla on yllätys ihanalle pikku Rakelilleni," Leoardo toteaa.

"ARGH," Kuluu, kun Leonardo huutaa kivusta.

Pian hänkin oli pohjassa.

 Minnehän Leonardo joutuu ja miten Rakelille ja hänen kotimaallensa käy,

kun Leonardo tulee "Yllätyksensä kanssa"

Ja milloin Rakel tajuaa olevansa omassa kotimaassaan?

JATKUU...

Kuuluu kopinaa, kun mustaan pukeutunut mies lähestyy.

- Hm, tällä kertaa salamatkustajana olikin nainen, mies mumisee.

- Niin ja? Rakel kysyy ja katsoo miestä ihmeissään.

- Mikäs on nimesi? Minä olen Caden, laivan kapteeni, Caden sanoo.

 - Rakel, mutta mitäs se sinulle oikeastaan kuuluu, Rakel vastaa.

- No, mutta mitäs me sinulle teemme?

Tapammeko, tiputammeko laivasta? Caden miettii.

- Oikeastaan, olet kyllä aika söpö..., Hän jatkaa.

- Hei, hei äläpäs lääpi! Rakel huudahtaa.

- Hm..., Caden irrottaa otteensa Rakelista.

- Nyt tiedän, tulet ainakin vähäksi aikaa meidän joukkoihin, Cade keksi.

- Mitä?! Entä, jos en halua teidän vanhaan mädäntyneeseen laivaanne?!

 Päästä minut kotiin, Rakel huuta kurkku suorana.  

- Minä määrään täällä ja laivamme ei todellakaan ole mädäntynyt! Cade kiivastuu.

- Plääh! Onpas! Rakel sanoo, näyttäen kieltä.

- Sanoinhan jo pidä se suusi kiinni

ja tämä olkoon merkiksi, että minä olen täällä johtaja! Caden sanoo.

Cadenin käsi nousee hitaasti ylös ja tulee nopeasti alas.

PAM ääni kaikuu koko laivassa,

kun Cade läppäisee Rakelia poskelle muistoksi,

että hän muistaa pitää suunsa kiinni.

- Onko sinulla jotain oikeutta mäiskiä muita?? Rakel kysyy kiivastuneena.

- No jotenkin sinut pitää saada aisoihin, kun olet noin innokas tyttö, Cade vastaa.

- Hmph..., Rakel mutisee.

- No kuitenkin tuossa kaapissa on vaatteita niin laita sieltä,

joku mekko päällesi ja tule ulos,

minä menen jo, Cade sanoo.

- Taidan laittaa tuon, Rakel sanoo itselleen.

Hä vaihtaa vaatteet ja miettii vaihtaisiko hiustyyliäänkin vähän.

Kun Rakel oli saanut puettua mekon, hän päätti laittaa hiuksiaankin vähän.

" Kylläpä hän löi minua kovaa, sattuu vieläkin...", Rakel miettii.

Kun Rakel oli saanut mekon ja kampauksen hän päätti lähteä hytistä.

Paljon kallioita, siellä ei ainakaan ole kotini... Missä se voi olla?

Ja milloin pääsen kotiin? Nämä kaksi kysymystä pyörivät Rakelin päässä.

Matka voi kestää, vaikka kuinka kauan.

Enkä minä tiedä päämäärääni...

he eivät ole edes päättääneet kunnolla mitä tekevät minulle.

Mitä, jos he tappavat minut tai heittävät laivasta?

HIEMAN MYÖHEMMIN 

Ilta tuli laivallekkin melko nopeasti.

Oli hyvin hiljaista, ei kuulunut muuta, kuin hieman tuhinaa.

Aamulla kävi kuitenkin ei toivottu tapaus...

- Öö.. Cade et ehkä usko, mutta... Laivaamme on tehty reikä... ja..., Gwair huutaa.

- Ei hemme---! Kaikki pois äkkiä laivasta! 

Joku yrittää hidastaa matkaamme ja on tehnyt reijän laivaan,

onneksemme tässä lähellä on saari,

jos vain jotenkin pääsemme rannan lähettyville,

voimme juosta sinne ja saatamme pelastua! Cade huutaa kaikille.

- Voi ei! Mitä, jos meille käy jotain? Rakel kysyy.

He onneksi pääsivät lähelle rantaa ja juoksivat äkkiä pois.

(Huom: Rakel kerkesi laittaa kiiressä vain nuo vaatteet)

- Kaikki nyt äkkiä pois sieltä, Cade huutaa.

- Joo, joo, Gwair vastaa.

Cade kävi vielä nopeasti hakemassa tavaroita laivasta, ennenkuin laiva meni säpäleiksi.

Tuli ilta, kun he saivat raahattua tavarat jonnekkin suojaisaan paikkaan

ja sen jälkeen Rakel lähti etsimään ruokaa.

Rakel etsi ruokaa jonkun aikaa tuloksetta, mutta hän löysi jotain muuta...

- Täh? Mikä tuo on? Rakel kyseli itseltään.

Rakel luki hetken ja totesi:

"Loitsukirja, tämä on loitsukirja"

Eikä hän kauan kerennyt lukemaan, kun kuului askelia.

Hän viskaisi nopesti kirjan syrjään.

- Sinä olet kai Rakel?

Olen kuullut sinusta paljon kerrankin näen sinut niin, että olet yksin...

Minä olen Leonardo ja pahin painajaisesi *Hohoho*

Leonardo oli käydä Rakelin kimppuun, mutta jostain syystä...

... Rakelin suusta pääsi oudot sanat joilla oli ihmeellisiä vaikutuksia.

Hetkessä Leonardo makasi maassa aivan hiljaa.

- Minua ei noin vain kukisteta tuollaisilla saamarin tyhmillä loitsuilla!

Leonardo huudahtaa nousten ylös maasta.

- Se puhui totta..., se on hän..., Leonardo mutisi.

Outo valo näkyi korkealta taivaaltakin asti. Puiden ja pensaidenkin läpi.

Liekit tulivat Leonardosta. Hän oli liekeissä eikä häntä polttaneet ne.

Hän lähti kävelemään Rakelia päin.

Häntä ei kuitenkaan pelottanut, vaikka Leonardo lähestyi häntä.

Leonardo tuli hyvin lähelle Rakelia ja kaappasi tämän syliinsä.

Ja vaikka Leonardoa eivät liekit polttaneet liekit,

Rakelia ne polttivat, vaikkei niistä jäänyt jälkeä.

- Pääset pian Helvettiin *Ilkeää naurua* vaikkei liekit eivät polta sinua,

ne tappavat sinut pian kuumuudellaan, Leonardo hohottaa.

- Niin ja hyvällä siis tosi hyvällä säkällä selviät... Tosin kukaan ei ole vielä selvinnyt siitä,

mutta minä läden nyt, Leonardo sanoo Rakelille ja lähtee.

Rakel jäi oman onnensa nojaan,

mutta outo energia ilmestyi taas ja ihankuin se olisi suojellut Rakelia pahimmalta.

Pian tuli sammui ja outo valo katosi.

Pian Rakel makasi yksin, aivan yksin maassa.

Kukaan ei ollut auttamassa häntä nyt...

Miten Rakelin käy nyt, kun hän makaa yksin kylmällä maalla. Kuoliko hän?

- Rakel!?, Rakel?! Oletko kunnossa? Kuuluu Rakelin läheltä.

- Rakel herää, mitä sinulle on tapahtunut? Cade kysyy.

- Mi - mitääh? Rakel kysyy.

- Olet hengissä ihanaa! Kuuluu Caden onnellinen ääni. 

Cade nosti Rakelin nopeasti maasta ja halasi tätä innoissaan.

- Mietin pitkään sanoisinko tämän sinulle ja minusta tämä on hyvä hetki...,

Minä pidän sinusta, olet juuri se jota olen vuosia odottanut,

vaikka olemmekin tunteneet vain vähän aikaa..., silti olen jo pauloissasi, Cade sanoo.

- Äh, ehkei meidän pitäisi nyt..., Rakel änkyttää.

- Niin..., ei nyt, Cade sanoo.

- Tuletko muuten tuonne meidän kanssamme? Cade kysyy.

- Juu, Rakel vastaa.

He pääsivät vasta aamun sarastaessa rannalle.

- Onneksi olet kunnossa, Cade sanoo.

- Niin kai sitten, Rakel sanoo punastuen muistellen eilistä.

 - Teimme muuten majan sillä aikaa, kun sinä olit etsimässä ruokaa, Cade sanoo.

- Tuossa se on, se on rakennettu kaikesta mitä rannalta löytyy

- Oi, se on söpö, Rakel sanoo.

Illalla kaikki rupesivat nukkumaan.

Cadekin rupesi pian nukkumaan, vaikkei vielä ollut.

Rakel heräsi kuitenkin yöllä kopinaan ja meni ulos hiljaa.

Rakel yritti mennä hiljaa kurkkimaan talon takaa, kuka siellä oli.

 - Mihin matka? Joku Rakelin edessä oleva kysyy.

- Voi hele, mut huomattiin..., Rakel manailee.

 - Pääsetkin mukaamme...

PUFF ja Rakel oli poissa yhdessä hujauksessa.

JATKUU...

Nimi: Rakel Wichocs

Ikä: 20 (Täyttää pian 21)

Perhe: Äiti, isä ja 5 sisarusta

Asuinpaikka: Asuu meren rannalla yksin

-----------------------------------------------------