Kuuluu kopinaa, kun mustaan pukeutunut mies lähestyy.

- Hm, tällä kertaa salamatkustajana olikin nainen, mies mumisee.

- Niin ja? Rakel kysyy ja katsoo miestä ihmeissään.

- Mikäs on nimesi? Minä olen Caden, laivan kapteeni, Caden sanoo.

 - Rakel, mutta mitäs se sinulle oikeastaan kuuluu, Rakel vastaa.

- No, mutta mitäs me sinulle teemme?

Tapammeko, tiputammeko laivasta? Caden miettii.

 

- Oikeastaan, olet kyllä aika söpö..., Hän jatkaa.

- Hei, hei äläpäs lääpi! Rakel huudahtaa.

- Hm..., Caden irrottaa otteensa Rakelista.

 

- Nyt tiedän, tulet ainakin vähäksi aikaa meidän joukkoihin, Cade keksi.

- Mitä?! Entä, jos en halua teidän vanhaan mädäntyneeseen laivaanne?!

 Päästä minut kotiin, Rakel huuta kurkku suorana.  

- Minä määrään täällä ja laivamme ei todellakaan ole mädäntynyt! Cade kiivastuu.

- Plääh! Onpas! Rakel sanoo, näyttäen kieltä.

- Sanoinhan jo pidä se suusi kiinni

ja tämä olkoon merkiksi, että minä olen täällä johtaja! Caden sanoo.

Cadenin käsi nousee hitaasti ylös ja tulee nopeasti alas.

PAM ääni kaikuu koko laivassa,

kun Cade läppäisee Rakelia poskelle muistoksi,

että hän muistaa pitää suunsa kiinni.

- Onko sinulla jotain oikeutta mäiskiä muita?? Rakel kysyy kiivastuneena.

- No jotenkin sinut pitää saada aisoihin, kun olet noin innokas tyttö, Cade vastaa.

- Hmph..., Rakel mutisee.

- No kuitenkin tuossa kaapissa on vaatteita niin laita sieltä,

joku mekko päällesi ja tule ulos,

minä menen jo, Cade sanoo.

- Taidan laittaa tuon, Rakel sanoo itselleen.

Hä vaihtaa vaatteet ja miettii vaihtaisiko hiustyyliäänkin vähän.

Kun Rakel oli saanut puettua mekon, hän päätti laittaa hiuksiaankin vähän.

" Kylläpä hän löi minua kovaa, sattuu vieläkin...", Rakel miettii.

Kun Rakel oli saanut mekon ja kampauksen hän päätti lähteä hytistä.

Paljon kallioita, siellä ei ainakaan ole kotini... Missä se voi olla?

Ja milloin pääsen kotiin? Nämä kaksi kysymystä pyörivät Rakelin päässä.

Matka voi kestää, vaikka kuinka kauan.

Enkä minä tiedä päämäärääni...

he eivät ole edes päättääneet kunnolla mitä tekevät minulle.

Mitä, jos he tappavat minut tai heittävät laivasta?

 

HIEMAN MYÖHEMMIN 

 

Ilta tuli laivallekkin melko nopeasti.

Oli hyvin hiljaista, ei kuulunut muuta, kuin hieman tuhinaa.

Aamulla kävi kuitenkin ei toivottu tapaus...

- Öö.. Cade et ehkä usko, mutta... Laivaamme on tehty reikä... ja..., Gwair huutaa.

- Ei hemme---! Kaikki pois äkkiä laivasta! 

Joku yrittää hidastaa matkaamme ja on tehnyt reijän laivaan,

onneksemme tässä lähellä on saari,

jos vain jotenkin pääsemme rannan lähettyville,

voimme juosta sinne ja saatamme pelastua! Cade huutaa kaikille.

- Voi ei! Mitä, jos meille käy jotain? Rakel kysyy.

He onneksi pääsivät lähelle rantaa ja juoksivat äkkiä pois.

(Huom: Rakel kerkesi laittaa kiiressä vain nuo vaatteet)

- Kaikki nyt äkkiä pois sieltä, Cade huutaa.

- Joo, joo, Gwair vastaa.

Cade kävi vielä nopeasti hakemassa tavaroita laivasta, ennenkuin laiva meni säpäleiksi.

Tuli ilta, kun he saivat raahattua tavarat jonnekkin suojaisaan paikkaan

ja sen jälkeen Rakel lähti etsimään ruokaa.

 

Rakel etsi ruokaa jonkun aikaa tuloksetta, mutta hän löysi jotain muuta...

- Täh? Mikä tuo on? Rakel kyseli itseltään.

Rakel luki hetken ja totesi:

"Loitsukirja, tämä on loitsukirja"

Eikä hän kauan kerennyt lukemaan, kun kuului askelia.

Hän viskaisi nopesti kirjan syrjään.

- Sinä olet kai Rakel?

Olen kuullut sinusta paljon kerrankin näen sinut niin, että olet yksin...

Minä olen Leonardo ja pahin painajaisesi *Hohoho*

Leonardo oli käydä Rakelin kimppuun, mutta jostain syystä...

... Rakelin suusta pääsi oudot sanat joilla oli ihmeellisiä vaikutuksia.

Hetkessä Leonardo makasi maassa aivan hiljaa.

- Minua ei noin vain kukisteta tuollaisilla saamarin tyhmillä loitsuilla!

Leonardo huudahtaa nousten ylös maasta.

- Se puhui totta..., se on hän..., Leonardo mutisi.

Outo valo näkyi korkealta taivaaltakin asti. Puiden ja pensaidenkin läpi.

Liekit tulivat Leonardosta. Hän oli liekeissä eikä häntä polttaneet ne.

Hän lähti kävelemään Rakelia päin.

Häntä ei kuitenkaan pelottanut, vaikka Leonardo lähestyi häntä.

Leonardo tuli hyvin lähelle Rakelia ja kaappasi tämän syliinsä.

Ja vaikka Leonardoa eivät liekit polttaneet liekit,

Rakelia ne polttivat, vaikkei niistä jäänyt jälkeä.

- Pääset pian Helvettiin *Ilkeää naurua* vaikkei liekit eivät polta sinua,

ne tappavat sinut pian kuumuudellaan, Leonardo hohottaa.

- Niin ja hyvällä siis tosi hyvällä säkällä selviät... Tosin kukaan ei ole vielä selvinnyt siitä,

mutta minä läden nyt, Leonardo sanoo Rakelille ja lähtee.

Rakel jäi oman onnensa nojaan,

mutta outo energia ilmestyi taas ja ihankuin se olisi suojellut Rakelia pahimmalta.

Pian tuli sammui ja outo valo katosi.

Pian Rakel makasi yksin, aivan yksin maassa.

Kukaan ei ollut auttamassa häntä nyt...

Miten Rakelin käy nyt, kun hän makaa yksin kylmällä maalla. Kuoliko hän?

- Rakel!?, Rakel?! Oletko kunnossa? Kuuluu Rakelin läheltä.

- Rakel herää, mitä sinulle on tapahtunut? Cade kysyy.

- Mi - mitääh? Rakel kysyy.

- Olet hengissä ihanaa! Kuuluu Caden onnellinen ääni. 

Cade nosti Rakelin nopeasti maasta ja halasi tätä innoissaan.

- Mietin pitkään sanoisinko tämän sinulle ja minusta tämä on hyvä hetki...,

Minä pidän sinusta, olet juuri se jota olen vuosia odottanut,

vaikka olemmekin tunteneet vain vähän aikaa..., silti olen jo pauloissasi, Cade sanoo.

- Äh, ehkei meidän pitäisi nyt..., Rakel änkyttää.

- Niin..., ei nyt, Cade sanoo.

- Tuletko muuten tuonne meidän kanssamme? Cade kysyy.

- Juu, Rakel vastaa.

He pääsivät vasta aamun sarastaessa rannalle.

- Onneksi olet kunnossa, Cade sanoo.

- Niin kai sitten, Rakel sanoo punastuen muistellen eilistä.

 - Teimme muuten majan sillä aikaa, kun sinä olit etsimässä ruokaa, Cade sanoo.

- Tuossa se on, se on rakennettu kaikesta mitä rannalta löytyy

- Oi, se on söpö, Rakel sanoo.

Illalla kaikki rupesivat nukkumaan.

Cadekin rupesi pian nukkumaan, vaikkei vielä ollut.

Rakel heräsi kuitenkin yöllä kopinaan ja meni ulos hiljaa.

Rakel yritti mennä hiljaa kurkkimaan talon takaa, kuka siellä oli.

 - Mihin matka? Joku Rakelin edessä oleva kysyy.

- Voi hele, mut huomattiin..., Rakel manailee.

 - Pääsetkin mukaamme...

PUFF ja Rakel oli poissa yhdessä hujauksessa.

JATKUU...